Aloitetaan kodista. Käsiini sattui yläkoulun erityisopetukseen tarkoitettu oppikirja, joka valisti, että vuokra-asuminen on yleensä nuorten väliaikainen asumismuoto. Sitten ruvetaan säästämään omaa asuntoa.

No tuota. Ryhmässä, jossa kirjaa käytetään, perheet luullakseni asuvat vuokralla. Peruskoululainen voi kirjan parissa sitten miettiä, mikä on vanhemmilla mennyt pieleen, kun eivät ole ostaneet asuntoa.

Omilta kouluajoiltani muistan, miten matikantunnilla piti arvioida mittasuhteita. Kysyttiin, mahtaako auton tankkiin mennä bensaa litroja vai kymmeniä litroja. Veikkasin litroja, jolloin opettaja kehotti katsomaan tarkemmin seuraavan kerran, kun isä tankkaa autoa.

Ei vanhemmillani ollut varaa autoon. Tai omaan asuntoon tai oikein mihinkään muuhunkaan. Ei se huono perhe ollut, mutta yhtä kaikki: opettaja ei tullut ajatelleeksi, että on niitä köyhiäkin koteja.

Ja mitä perheeseen tulee, koulukirjojen kuvien perusteella se on iskä–äiskä-vetoinen ydinperhe. Muutakin kuvastoa tarvitaan – ja onneksi uusissa oppimateriaaleissa sitä alkaa ollakin.

Entä se uskonto? Sitä on paljon, peruskoulussa enemmän kuin historiaa. Uskonnon opetus on sitä paitsi käytännössä tunnustuksellista, ainakin alaluokilla: kun sama opettaja kertoo, että Agricola loi kirjakielen ja Jeesus paransi spitaalisen, samanlaisena tietona lapset sen ottavat. Ensimmäisiltä luokka-asteilta uskonnon voisikin jättää pois.

Sitten vielä isänmaa. Ei isänmaallisuudessa tietenkään mitään pahaa ole, mutta siihen liittyy outoja piirteitä. Yhteiskuntaopin kirjat esimerkiksi kertovat iloisen kritiikittömästi, että poikien kuuluu mennä armeijaan tai sivariin.

Noinhan laissa tosiaan sanotaan, mutta kyllä koulussa pitää oppia kriittistä ajattelua. Koulun kuuluu opettaa, että tytöt ja pojat ovat tasa-arvoisia, ja jos laki tällaista perusarvoa rikkoo, silloin laki on pielessä. Jos Suomessa olisi käytössä rotulait, koulussa varmankin opetettaisiin, että mustat eivät saa mennä valkoisille tarkoitetuille paikoille ja sillä sipuli.

Petrattavaa siis on. Koulun pitää valmentaa nuoret kyseenalaistamaan perinteeseen perustuva syrjintä, ei säilyttämään sitä. Ja kouluun tarvitaan enemmän moniarvoisuutta – ja erilaisia opettajia.

Olisi hyvä, jos opettajiksi tulisi enemmän maahanmuuttajia, romaneja, julkihomoja, transihmisiä, anarkisteja, totaalikieltäytyjiä, entisiä koulupudokkaita, köyhien olojen kasvatteja. Siitä voimme aloittaa, että ei nyt ainakaan katsottaisi pahalla niitä, jotka eivät mahdu perinteiseen opettajamuottiin.