Metro, 17.12.2007
Metsässä ei ollut joulurauhasta tietoakaan. Jouluvalmistelujen tuoman melskeen lisäksi sieltä kantautui Ketun ja Pöllön väittely.
– Tämä menee vuosi vuodelta pahemmaksi, manasi kyyninen Kettu.
– Mikä niin? ihmetteli Pöllö.
– Jouluhössötys, mikä muukaan. Kaikki ovat kuin päästään seonneita.
Pöllö mietti hetken.
– Mutta ajatteles mikä aarre se on maan kaikille kolumnisteille, kun voi hössöttää joka vuosi, että joka vuosi jouluhössötys menee aina vain hurjemmaksi, koetti Pöllö keventää.
– Kolumnistejako varten koko rieha onkin?
– Ei toki, valisti humanisti-Pöllö, – vaan jotta vuodessa olisi yksi juhla jolloin voi viettää rauhassa aikaa kotiväen kanssa, nauttia jouluperinteistä ja pysähtyä hetkeksi aloilleen. Ja voi vähän miettiä sitä joulun sanomaakin.
Kettu näytti ivalliselta.
– Tuon olen kuullut ennenkin. Eli hirveä kiire ja stressi tarvitaan, että voi hetkeksi seisahtua? Ja mikä se joulun sanomakin sitten on? Viimeksi väitellessämme et ollut ollenkaan uskonnollinen ja nyt olet hinkumassa jo päiväkotien joulujuhliin seiminäytelmiä, jos oikein arvaan.
Väittely uhkasi laajeta uskonnollisiin peruskysymyksiin.
– Jotkut tosiaan haluaisivat neutraalin joulun ilman mitään uskontoon viittaavaa, pohti Pöllö mutta jatkoi: – Ei kai sellaista voi ollakaan, arvotyhjiötä? Jos uskonnollinen perinne poistetaan kokonaan, sitten joulu täyttyy pelkistä kaupallisista arvoista. En tiedä mihin uskot, mutta näin sinunkin liikuttuvan kun kuulit taas ensimmäiset joululaulut. Ja kyynisyys on helppoa, Kettu, aivan liian helppoa! Terveesti kunnianhimoinen pyrkii kaikkeen muuhun kuin siihen.
Kettu oli ensin hiljaa, mutta sanoi sitten:
– Voi olla. Mutta ainakin lahjoja hankitaan nykyään aivan liikaa. Ja miksi pitää lähettää joulukortteja sellaisille, joiden kanssa ei oikeasti ole missään tekemisissä? Käsittämätön tapa ja paljon turhaa vaivaa!
– Pienemmillä lahjakasoilla tosiaan tultaisiin toimeen, myönteli Pöllö, – ja vähenisi se kiirekin. Mutta jotain huhua kuulin, että olet saanut Oravalta joulukortin, ja taisi olla vastaanottajan iloinen hämmästys suurempi kuin lähettäjän vaiva.
– Enpä muista tuommoista, väisteli hämillinen Kettu. – Ja nyt täytyy muutenkin mennä.
– Hyvää joulua, Kettu!
– Joulua sinullekin, Pöllö.