Minä ja makkaramies

Helsingin Sanomat 8.3.2014

Maanantai-ilta, kello on puoli yhdeksän. Istun raitiovaunussa matkalla Töölön aikuislukiosta Sörkkaan. Ratikkaan nousee nuorehko juopunut mies ja rojahtaa viereeni.

Mies syö lauantaimakkaraa suoraan paketista ja tivaa näkemyksiäni vartijoiden oikeuksista. Vastailen paritavuisesti. Mies kyllästyy: ”Taidat olla ylpeä kaveri, kun ei jutut kiinnosta.”

”Siitä ei ole kysymys”, sanon. ”Sattuupa vain olemaan todella pitkä duunipäivä takana.”

Olin aikeissa vielä jatkaa, mutta ymmärsin olla hiljaa; olisi mennyt halpahintaiseksi. Olisin kertonut esimerkiksi sen, kuinka turhaa työssäkäynti taloudellisesti on.

Opin jo kotoa, että työnteko ei kannata. Isä oli aina töissä, viikonloput ja kaikki. Vielä eläkkeellä hän teki pitkää päivää, kunnes kuoli rutiköyhänä. Hilkulla oli, ettei tarvittu kunnan hautausavustusta. Samaan olisi mies päässyt, jos olisi heittäytynyt sosiaaliviraston elätiksi.

Jos asuu Helsingin kantakaupungissa ja on töissä naisvaltaisella alalla, on jokseenkin se ja sama, käykö töissä vai ei. Lastentarhanopettajalla jää runsas puolitoista tonnia kuussa käteen, siitä vuokra ja opintolainan lyhennykset pois, niin tullaan jo lähelle toimeentulotuen tasoa. Parhaimmillaan todelliseksi tuntiliksaksi tulee muutama euro.

Olisin varmaan kertonut senkin, että omista ansiotuloistani jää tuloveron ja eläkemaksujen jälkeen käteen noin 60 prosenttia.

Mies keskeytti aatokseni ja totesi jotenkin alistuneesti: ”Ei se duuni ole yhtään hullumpi juttu.”

Hävetti. Hävetti paljon. Sillä siinäpä se. Minua ja häntä ei erottanut fyrkka vaan duuni. Kun on mukava työpaikka, missä pitää olla aamulla ja voi juoda kupin kahvia ja sanoa työkaverille huomenta, on kummasti kiinni elämässä ja etuoikeutettu. Ei tätä rahasta tehdä.

Mietin sinua, makkaramies. Ja usko pois, tämä ei tule yhtään ylhäältä, vaan ihan silmien tasolta.

Kierrä korkki kiinni. Jos ei muuten onnistu ja tuntuu yksinäiseltä, mene johonkin vertaisryhmään. Ota yhteiskunnasta kaikki hyöty irti, rohmua oikein kunnolla: opiskele mieluisa ammatti. Veronmaksaja kustantaa opiskelun mielellään.

Mutta laita se helvetin makkarapaketti pois, heti.