Myöhästely on junttia, ei jänskää

Helsingin Sanomat, 6.4.2014

Filosofit ovat kovasti aprikoineet, mitä aika on. Vähemmälle huomiolle on jäänyt tärkeämpi aika-avaruuden probleema: miksi ihmiset eivät tule tapaamisiin ajoissa?

Odottavan aika ei ole pelkästään pitkä. Se on täynnä epätietoisuutta (olenko väärässä paikassa?) ja voimatonta kiukkua (onko ihan mahdotonta lähteä liikkeelle ajoissa?).

Odotellessaan voi kehitellä freudilaisia selityksiä. Sigmundin mukaanhan kaikkeen löytyy tiedostamattomat syynsä ja symboliikkansa. Kenpäties edustan patologisesti myöhästelevälle kaverille jotain, mitä vastaan hän itseltään salaa kapinoi – äitiä?

Masentava ajatus.

Nykyään jaksan odottaa parikymmentä minuuttia, sitten häivyn. Viimeksi sain puhelun puoli tuntia sovitun ajan jälkeen.

– Missä olet, tämä on tärkeä paltsu?

– Jos tämä olisi tärkeä paltsu, olisit tullut paikalle.

Myöhästely ei ole eteläeurooppalaisen jänskää bohemiaa. Se on huonoa käytöstä. Samaa sarjaa kuin se, että valloittaa itselleen kaksi paikkaa ruuhkabussissa.

Busseista puheen ollen. Koska olen kellonatsi, minun pitää hyväksyä aikataulujen pinkeä noudattaminen silloinkin, kun täsmällisyys osuu omaan nilkkaan. Erityismaininnan haluan antaa bussilinjan 81 kuskeille Herttoniemen metroasemalla. Siinä ei paljon auta, vaikka kuinka olisi yrittämässä kyytiin ja ehtinyt juosta jo keskiovien kohdalle. Ovet sihisevät kiinni, ja sinne meni.

Kovia jätkiä.

Myös epäselvät aikamääreet ihmetyttävät. ”Me tullaan käymään siinä kolmen jälkeen.” Mitä se tarkoittaa – onko kello neljä vielä raameissa? Entä jos on hyvä sää ja lapset haluavat ulkoilla; pitääkö varmuuden vuoksi tulla himaan jo kolmelta?

Nykyään teatterilipuissa joudutaan muistuttamaan, että ”myöhästyneitä ei päästetä sisään”. No ei tietenkään. Saman pitäisi koskea elokuvateattereita, luentoja ja kokouksia.

Kaveri ehdotti hiljattain tapaamista neljäksi. Halusin siirtää sen viideksi, jotta myöhästelystään kuuluisa heppu varmasti ehtisi. Tekstiviesti tuli puoli kuudelta: ”Sori, olen myöhässä mutta kun aikataulu löystyi, ajattelin että ehtisin hoitaa vähän asioita.”

Luovutusvoitto.