Ihminen, olet tarpeeton

Helsingin Sanomat, 8.2.2014 (edit.)

Ensin ajattelin, että he eivät voi olla tosissaan. Mutta taisivat kyllä olla.

Jokin aika sitten telkkarin A-talk-ohjelmassa esiteltiin mekaanista hyljettä. Hyljerobotista uumoiltiin helpotusta vanhusten yksinäisyyteen. Hylje on kuulemma ohjelmoitu niin eteväksi, että se nostaa kuonoaan eri tavalla sen mukaan, kuka sitä silittää.

Vielä pykälää suurempiin järjettömyyksiin päästiin, kun Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan tutkijalta kysyttiin pääuutisissa, onko 20 vuoden päästä rekka- ja taksikuskeja. ”Ei ole”, kuului vastaus. Robotti hoitaa homman.

Kuinka joku voi antaa noin pönttöjä lausuntoja? Totta kai 20 vuoden päästä on taksikuskeja. Jokainen todellisuudentajuinen ymmärtää, että mikään robottitaksi ei ihan lähitulevaisuudessa selviä lumessa ja liikennehärdellissä niin hyvin, että kaikki suostuisivat sellaisen kyytiin.

Muistan, miten tutkijat 70-luvulla hourivat, että vuonna 2000 ihmiset liikkuvat lentoautoilla. Muistan myös, miten kaikki täyspäiset tajusivat, että tuskinpa sentään.

Joissakin tehtävissä ihmistä on hankala syrjäyttää robotilla, mutta ehkä tulevaisuudentutkijan voisi? Mopo keulisi varmasti vähemmän.

Ihmismäisestä robotista vaikuttunut sosiologi Anthony Giddens sanoi viime viikolla meidän ihmisten olevan sen partaalla, ettemme enää ole ihmisiä.

Mutta sehän on ihan oma valintamme.

Opettajien sentään halutaan vielä olevan luuta ja nahkaa eikä heitä korvata hylkeillä. Tosin varmasti joku propellipää parhaillaan haaveilee robottiopettajasta, kuuden miljoonan dollarin miehestä, joka ei osoita kiusallisia inhimillisiä tunteita.

Ja kerrottiinhan Helsingin Sanomissa äskettäin, miten ammattikouluista karsitaan lähiopetusta ja opintoja hoidetaan etänä verkossa. Siinäpä rattoisa tulevaisuudenkuva: sen sijaan, että opiskelijat tulisivat kouluun lajikumppanien pariin, he ropeltavat yksin koneita kotonaan. Ei tarvita sen kummemmin homo sapiensia kuin robottiakaan.

Opettajana tosin näen jatkuvasti sen, että lähiopetus on korvaamatonta antaessaan varsinaisen opetuksen lisäksi ihmiskontakteja ja rutiineja, jotka pitävät kiinni elämässä.

Mutta mitäpä sillä on väliä elämällä, kun ei ilmeisesti ihmiselläkään.