Helsingin Sanomat, 11.1.2014

Olin jo ehtinyt toivoa, että sana olisi mennyt muodista. Mitä vielä, sieltä se taas tuli: muutosvastarinta. Olin kummastellut, miksi hyvä sähköpostiohjelma korvattiin huonolla.

Muutosvastarinta on näppärä termi. Se alentuvasti psykologisoi kritiikin ja ohittaa argumentit. Taustalla luuraa ajatus, että pysyvyys on pahasta ja uudistukset ovat lähtökohtaisesti hieno juttu.

Niinhän se ei mene. Uudistus voi olla hyvä tai huono.

Propagandasanoja riittää. Suosikkini jo lapsuusajoilta on kaatua. Kuulin, että sodissa ”kaatui” paljon suomalaisia ja ihmettelin, mihin he oikein kompastuivat. Olisi tietysti suloista, jos kaikki väkivallan uhrit uutisoitaisiin kaatuneina: ”Ammuskelu yksityisasunnossa – kaksi kaatui.”

Toisaalta murhaamisesta puhutaan silloin, kun hommasta on murha kaukana. Eutanasia on surutta suomennettu armomurhaksi, vaikka se tarkoittaa hyvää kuolemaa. Dosentti Markku Ruotsila ja monet muut puhuvat abortista syntymättömien lasten murhana.

No, sellaista ei voi murhata, jota ei ole. Syntymätön lapsi ei ole lapsi.

Ja miten yhä vain jauhetaan palkka-armeijasta, kun pelotellaan asevelvollisuuden vaihtoehdoilla? Palkka-armeija haiskahtaa epäisänmaalliselta rupusakilta, joka siirtyy aina parhaiten maksavan puolelle. Muualla Euroopassa puhutaan ammattiarmeijoista.

Entä mitä on höpinä vaihtoehtolääketieteestä? Mitään vaihtoehtoista tiedettä ei ole.

Koulukaan ei ole säästynyt sanasumutukselta. Nyt keskusteluun on juurtunut termi silppulukio. Uuden hokeman mukaan opiskelu on sirpaleista, koska lukiossa luetaan eri aineita. Tällä retoriikalla sitten puolustetaan umpihölmöä uudistusta, jossa luovuttaisiin yhteisistä reaaliaineista.

On hupaisaa, miten mainiosta lukiostamme tuli yhdessä yössä kelvoton sirpalelukio. Sirpaleisuuden sijaan eri aineiden opiskelu on kyllä sitä samaa yleissivistävää laaja-alaisuutta kuin tähänkin asti.

En tunnusta olevani muutosvastarintainen. Päinvastoin toivon koulun uudistuvan niin, että jäisi enemmän aikaa vaikkapa sen miettimiseen, miten sanat ohjaavat ajatteluamme. Muuten meitä viedään kuin pässiä narussa.