Tyttöystävä käski!

Helsingin Sanomat, 21.11.2013

On tämä hieno maa. Ehdottomasti puolustamisen arvoinen.

Vuosikaudet olen ehdotellut asevelvollisuuden muuttamista vapaaehtoiseksi. Pitkään aikaan ei tapahdu mitään. Sitten tulee soitto pääesikunnasta. Haluavat tarjota lounaan.

Löysimme sopivan päivän. Paikalle tuli peräti kaksi kenraalia, ja siinä sitten lusikoimme hyvässä hengessä hernekeittoa ja mietimme armeijan tehtävää.

Mitähän olisi tapahtunut, jos Neukkulassa olisi tarjonnut Pravdaan kirjoitusta, jonka mukaan puna-armeijalle pitäisi keksiä parempi vaihtoehto? Keitolle olisi päässyt, mutta se olisi ollut laihempaa. Ja soiton sijaan olisi tultu hakemaan.

Viime viikolla kävin Puolustusvoimien komentajan Ari Puheloisen järjestämässä Maanpuolustuspäivässä Finlandia-talolla. Tärkein ensin: on hienoa, että tuollaisia tilaisuuksia järjestetään. Puheenvuorot olivat kiinnostavia.

Jotain jäi kuitenkin puuttumaan. Ydinkysymys kun on se, mitkä ovat uhkakuvat ja miten ne torjutaan. Tähän emme saaneet vastausta. Myös kansalaisten yhdenvertaisuudesta oltiin hiljaa, mitä nyt Sofi Oksanen toivoi tasa-arvosta Suomen vientituotetta. Mutta ainakaan epätasa-arvoisesta asevelvollisuudesta ei ole esikuvaksi kenellekään.

Puheenvuorot peräänkuuluttivat uutta ajattelua, mutta vanhakantainen asevelvollisuus, tämä dogmien dogmi ja fundamenttien fundamentti, jäi kyseenalaistamatta, vaikka se saa voimansa pelkästä perinteestä. Jos asevelvollisuus keksittäisiin nyt, se jätettäisiin keksimättä.

Erityisen kiinnostavaa oli kuulla nuorisotutkija Mikko Salasuon selvityksiä siitä, mikä motivoi nuoria miehiä asepalvelukseen. Yksi yleinen syy on se, että ”tyttöystävä käski”. Tämä kirvoitti yleisöstä lämpimän naurun.

Asevelvollisuutta ylläpitävät uhkakuvat alkavat hahmottua. Koska sodankäynti on teknistynyt ja ammatillistunut niin, että museaalisella massa-armeijalla ei pysty vastaamaan esimerkiksi nopeisiin ilmaiskuihin, motiivi asepalvelukseen on haettava uusista uhkista.

Kuten siitä, että muuten tyttöystävä jättää.

Päivän paras kommentti kuultiin Sitran yliasiamies Mikko Kososelta. Hän puhui johtamisesta, mutta pääviestin voi siirtää asevelvollisuusteemaan, ja siihen varsinkin: ”Ongelma ei ole se, että teemme vääriä asioita, vaan se, että jatkamme aikoinaan oikeiden asioiden tekemistä liian pitkään.” Aamen.