Helsingin Sanomat, 10.8.2013

Ensin sen taisi sanoa Matti Vanhanen, sitten Jörn Donner.

Että todellisia ystäviä ei ole. Donnerin mukaan hänellä on ”tarveystäviä”. Ilmeisesti nämä ”ystävät” soittavat kysyäkseen, voiko Jörkka auttaa jossakin projektissa. Tai toisin päin.

Oikeat ystävät soittavat kysyäkseen, mitä kuuluu.

Piti ihan pysähtyä miettimään omaa tilannetta. Kyllä, minulla on miespuolisia ystäviä, joiden kanssa voi puhua mistä tahansa, jopa ilman projektia, mutta enimmäkseen läheiset ystävät ovat naisia.

Tai eihän se mikään mutta ole, hienoahan se, vaikka onkin vähän omituista, että oman jäsenryhmän elämänmeno tuntuu vieraammalta.

Kavahdan horinaa miesten putkiaivoista ja naisten tippaleipäaivoista. Asenteelliset hömppäteoriat, jotka muodikkaasti todistelevat miesaivojen kehnoutta milloin missäkin, ovat samanlaista potaskaa kuin 1800-luvun rotuopit.

Mutta kyllä naisten ja miesten kulttuurissa on eroja. Se nyt vain ei ole pelkkä klisee, että äijämeininkiä vaivaa joutava kilpailu ja näyttämisen pakko. Jos ei avoimesti niin verhotusti. Pahimmillaan reaalielämäkin muistuttaa pinnisteltyä Facebook-poseerausta.

Jos muutosta haluaa, paras työkalu on tietysti peili. Itsestä on hyvä aloittaa – ja siihen on myös hyvä lopettaa.

Miehinen äly ja kamppailuvietti ovat avittaneet ihmiskunnan ulos luolista ja johtaneet huikeisiin keksintöihin. Mutta nyt kun on päästy luolista, voisi jo hellittää, muuten olemme luolissa taas.

Tavallaan jo olemme, poteroissa ainakin. Keskiluokkaisen miehen yksinäisissä taisteluhaudoissa ei tapella ryssää vaan vertaisia vastaan. Välillä noustaan esittelemään saavutuksia, mutta pyyteettömälle ”mitä kuuluu?” -yhteydenpidolle jää kumman vähän sijaa, heikkouden näyttämisestä puhumattakaan.

Vaikka kyllähän siinä juttua piisaa, kun yksi on ostanut sadan tonnin veneen, toinen tavannut pääministerin ja kolmas saanut käyntikorttiinsa lisää tulivoimaa.

Syntyy hyvä kerskustelu.

Hinta vain on kova. Eläkepommin rinnalla tikittää yksinäisyyspommi, jos kaverit ovat työkavereita ja elämä työelämää. Voi olla eläkevuosina hiljaista ja yksinäistä.

Ilman niitä tarveystäviä.