Helsingin Uutiset, 20.1.2021

”Ei se pipo siellä taskussa auta”, muistutti äiti aina kun en lapsena kehdannut käyttää pipoa. Eipä niin.

Eikä rokote auta, jos sitä ei ota.

Ja moni ei kuulemma ota. ”Rokote on niin nopeasti kehitetty, ettei riskejä millään tunneta”, kuuluu yleinen perustelu. Totta, kaikkia rokotteen riskejä ei voi varmuudella tietää. Mutta koronan riskit sen sijaan tiedetään liiankin hyvin.

Juuri tästähän viime kädessä on kyse: täydellisyyttä maailmassa on vähän, ja usein on navigoitava todennäköisyyksien varassa.

Silloin pitää tehdä valinta epätäydellisten vaihtoehtojen välillä. Sopii miettiä, kumpi mahtaa olla suurempi terveysriski: se että annetaan koronan levitä väestössä ilman rokotuksen antamaa laumasuojaa, vai se, että otetaan rokotukset käyttöön?

Jos rokotukset ovat riski, niin rokottamattomuus se vasta riski onkin.

Eniten kummastuttaa se rokotevastaisten toive, että nyt pitäisi käyttää omia aivojaan. Rokotekriittinen lätkälegenda Jere Karalahti naljaili taannoin niille, jotka haluavat rokotteen: ”Koska ihmiset alkaa oikeesti miettimään ja käyttämään omaa järkeään?”

Toivon mukaan mahdollisimman pian – ja paljon. Mitä enemmän järkeä käyttää, sitä enemmän vakuuttuu rokotusten tarpeellisuudesta.

Voi kun kyse olisikin yksilön omasta päätöksestä, joka vaikuttaa vain häneen itseensä. Mutta kun ei ole. Jos liian moni jättää rokotteen väliin, korona kieppuu keskuudessamme kauan ja moni riskiryhmäläinen pääsee hengestään. Ja olisihan se ihan kiva yrittäjillekin, että päästäisiin purkamaan rajoituksia.

Jos haluaa vastustaa valtiota ja esivaltaa, siitä vain, mutta kaikkien terveyden vaarantaminen ei ole oikea tapa. Protestille on paremmat keinot.

Ja ei, rokotteen ottaminen ei ole lauma-ajattelua, vaikka ärsyttävä laumasuoja-sana aatokset sille tielle viekin. Joku onkin ehdottanut, että puhuisimme yhteisösuojasta.

Kannatan. Emme halua mennä lauman mukana, mutta yhteisöön haluamme kuulua. Ja toivon mukaan tunnemme yhteisöstä myös vastuumme.