Uusi Suomi, 6.12.2020

Siinä me sitten manailimme, miten isänmaallisuus on saanut yhä arveluttavampia muotoja.

Väärin arvattu. Keskustelua ei käyty kalliolaisessa kuppilassa vihreitä äänestävän sivarin kanssa. Keskustelukumppani oli Utin jääkärirykmentin yliluutnantti.

Kiitospaidat, leijonakorut ja jos mitkä kuulapäiden kulkueet ovat tehneet sen, että isänmaallisuuteen on tullut kolkko sivumaku. Lehahtaapa sanasta ilman leijonapaitojakin ummehtunut hönkä; se kääntää katseen menneeseen, esi-isien sankar’töihin ja multaan maan, josta isien vuosisataisten kärsimysten karaisema katse mittailee poikiaan.

Ja siis nimenomaan isien, poikiaan.

Mietimme että hieno maa tämä on, siitä ei ole kyse, täällä meidän on hyvä elää ja olla. Josta kaveri päätyikin ehdottamaan, että mitä jos emme puhuisikaan isänmaallisuudesta, vaan kotimaallisuudesta.

Niin, miksipä ei? Kotimaa on lämmin sana. Siitä ei hohkaa tunkkainen nostalgia, ei pönöttävä patetia tai tribalistinen itsekkyys. Eipä sanaa pääse syyttämään patriarkaaliseksikaan, päinvastoin: ”koti” henkii sen verran feminiiniä tunnelmaa, että se istuu huonosti räyhämaskuliinisten Suomi ensin -marssien taisteluhuudoksi.

Kotimaallisuus ei ole sotaisaa, siinä eivät isien veret velvoita runebergiläiseen soturikunniaan. Isänmaallisuudessa soi Jääkärimarssi, kotimaallisuudessa ei; isänmaallisuuteen kuuluu sotilasparaati, kotimaallisuus pärjää ilman.

Minä rakastan kotiani, olen kiintynyt joka soppeen, mutta koskaan en ajattele, että se jossain objektiivisessa katsannossa olisi parempi kuin jonkun muun koti.

Kotimaallisuus ei ole nurkkakuntaista, vaikka siinä omia nurkkia rakastaakin.

Myös itsenäisyyspäivä panee miettimään. Ensinnäkin itsenäisyys on tunnetusti kovin suhteellista, mutta mikä tärkeämpää: onko se edes itseisarvo? Eivätkö juuri itsenäiset kansallisvaltiot ole historian varrella olleet herkeämättä toistensa kimpussa?

Euroopan unioni nakertaa itsenäisyyttä mutta tuo tilalle sellaiset kumppanuudet ja kytkökset, että sota jäsenmaiden välillä on mahdoton ajatus. EU on verraton rauhanhanke – ei sillä hinnalla että se kaventaa itsenäisyyttä vaan juuri sen vuoksi. Lisää unioneja maailmaan, kiitos!

Kotimaa täyttää vuosia. Se antaa tänään syyn juhlatunnelmaan ja muistuttaa, että vastakin kannattaa pitää koti viihtyisänä, turvallisena ja kauniina. Eikä mikään sitä niin rumenna kuin turha uho.