Helsingin Sanomat, 19.10.2013

Pitkään onnistuin pitämään suuni kiinni. Kuuntelin sujuvasti, kun tuttava tuputti astrologisia analyysejä. Lopulta piti tietysti ruveta hiillostamaan: Oletko kuullut tutkimuksista, joiden mukaan syntymäajalla ja luonteella ei ole mitään yhteyttä? Mikä mahtaa olla mekanismi, jolla planeetat vaikuttavat kohtaloomme?

Astrologian ”ikiaikaiseen viisauteen” hurahtanut ohitti kysymykset ja puolustautui: ”Horoskoopit ovat hauska seuraleikki.”

Hauska seuraleikki? ”Ai olet syntynyt marraskuussa, siispä olet mietteliäs Skorpioni.” Kuulostaa lähinnä vajakkien illanvietolta. Yhtä nostattavaa ajanvietettä olisi se, että heitetään vuorotellen noppaa, ja kun joku saa kolmosen, hihkutaan yhdessä, että heittäjä on usein syrjäänvetäytyvä mutta toisinaan avoin ihminen.

Ihmetellä pitää, että niin moni haksahtaa horoskooppeihin, henkiparannukseen, enkelienergioihin ja muuhun hölynpölyyn. Henkistyminen ja avarakatseisuus kunniaan, mutta hörhöoppeihin tarrautuminen ei ole merkki kummastakaan. Avarakatseisuus on sitä, että paremman tiedon valossa korjaa kantojaan.

On sääli, että muuten mainio koulusysteemimme epäonnistuu kriittisen ajattelun opettamisessa. Koulu ei riittävästi valmenna erottamaan perusteltuja väitteitä huuhaasta. Lukiossakin tieteenfilosofian alkeet, pseudotieteen tunnistaminen ja rakentavan väittelyn tapaiset sisällöt on liiaksi piilotettu filosofian valinnaiskurssiin, vaikka niiden soisi olevan yhteistä peruskauraa.

Parhaillaan lukiota ollaan uudistamassa. Jotkin ehdotukset ovat kylmääviä. Sen sijaan, että tarjottaisiin kaikille kriittisen ajattelun ja pätevän argumentoinnin kurssi, onkin väläytetty filosofian sulauttamista uskontoon. Toisin sanoen rationaaliseen ajatteluun valmentaminen kytkettäisiin aineeseen, joka elää irrationaalisista myyteistä. Sijansa niilläkin, samoin uskonnon opetuksella, vaan ei tässä kohtaa.

Hyvä on, myönnän: filosofian opettajana minulla on oma lehmä ojassa. Mutta tässä pitäisi ojasta löytyä jokaisen lehmä. Nettikeskustelujen tai asiallisemmankin julkisen debatin valossa ei olisi pahitteeksi, että koulussa käytäisiin yhdessä läpi esimerkiksi tyypillisimmät argumenttivirheet ad hominem -huitelusta olkiukkoihin.

Sellaisessa maassa ja keskustelukulttuurissa olisi kaikkien vähän mukavampi elää.