Kotilääkäri, 11/2010

Ensi sunnuntaina vietetään taas isänpäivää. Se herättää jänniä tuntemuksia, vaikka isyyteen alkaakin tottua: äskettäin vietimme tyttärien yksi- ja nelivuotissynttäreitä. Mutta 36-vuotiaaksi asti elin siinä ajatuksessa, että koskaan en saisi jälkikasvua. En halunnut lapsia enkä uskonut, että minusta edes olisi isäksi.

Olin väärässä, kaikessa.

Silti epävarmuus kasvattajana vaivaa. Ensimmäiset vuodet ovat tunnetusti tärkeitä. Horjutanko lapsen tasapainoista kehitystä esimerkiksi joutavilla toiveilla?

Hiljattain soittelin pianoa ja kysyin lattialla leikkivältä kolmevuotiaalta toiveikkaan johdattelevasti, haluaisiko hänkin opetella joskus vähän pianonsoittoa, isä voisi opettaa. ”En”, kajahti tomera vastaus. ”Entäpä jotain muuta soitinta sitten?” jatkoin. ”Joo, tätä näin!” hihkui lapsi ja ravisteli raivokkaasti marakassia.

Ihan oikein isälle. Ja lapselle.

Vaan eivätpä säästele lasta muutkaan. On hämmentävää, millä innolla varsinkin tyttöjen ulkonäköön kiinnitetään huomiota, vaikka ikää ei olisi kuin nuo yksi ja neljä. Sinänsä hyvää tarkoittavat kommentoijat kehuvat, että onpas se söpö, kylläpä sen nenä muistuttaa äitinsä nenää ja eikös silmissä ole jotain samaa kuin serkullansa? Ulkonäön kyttääminen, tyytymättömyys omaan kehoon ja vertaisarviointi alkavat ainakin tytöillä pelottavan varhain, eikä meidän aikuisten ainakaan pidä edistää ulkonäön vahtaamista.

Yksi hämmennyksen lähde kasvattajalle ovat kyllä asiantuntijaneuvotkin. Ei riitä, että itse olen vartin vaille psykologi ja opiskellut kaikenkarvaisten koulukuntien aatoksia. Viime aikoina olen lukenut ahkerasti myös populaareja kasvatusoppaita.

Ja ohjeitahan on yhtä paljon kuin ohjeistajiakin.

Arvostamani lastenpsykiatrit Jari Sinkkonen ja Raisa Cacciatore esimerkiksi tuntuvat olevan eri linjoilla ihan perusjutuissa. Cacciatore korostaa, että lapsen kiukutellessa aikuisen pitää pysyä aikuisena ja säilyttää malttinsa, eikä lapsen tunnemyrskyihin pidä mennä mukaan.

Sinkkonen taas katsoo, että aikuisen ei tarvitse pysyä tyynenä ja kontrolloituna; teeskennelty rauhallisuus vain turhauttaa lasta, joka tottuu epäaitoon vuorovaikutukseen. Päreet saavat palaa.

Tämä isä on ratkaissut ristiriidan luovalla yhdistelyllä. Kun puoliso viimeksi kysyi, miten meni lasten kanssa, kerroin että ihan hyvin meni, kaikki opit olivat käytössä.

Cacciatorella aloiteltiin, Sinkkoseen päädyttiin.