Opettaja-lehti, 21/2017

Täytyy ensin antaa kehut opetusministerille, hän ei pienestä hätkähdä. Olen nimittäin useampaankin otteeseen arvostellut hänen toimintaansa, ja mitä hän tekee? Kutsuu ministeriöön, tarjoaa kahvit ja pyytää jäseneksi seurantaryhmään miettimään, millainen voisi olla tulevaisuuden lukio.

Monelta olisivat jääneet kahvit tarjoamatta.

Eikä se uuden lukion hahmottelukaan hullumpaa ole, hyvässä ilmapiirissä on edetty. Näkemyseroja tietty on, isojakin: itse haluan lukion pysyvän yleissivistävänä oppilaitoksena, jossa ei voi pudottaa humanistisia sivistysaineita lukujärjestyksestä kokonaan pois. Tasapainoinen maailmankuva syntyy, kun opiskelee laajasti eri aineita.

Moni väittää muuta, mutta se kuuluu demokratiaan ja ministerin toivomaan avoimeen keskustelukulttuuriin, jonka hengessä lukiouudistusta on tehty.

Mutta sitten putosi pommi. Jossain jokin mystinen konklaavi suunnittelu paperin, joka käytännössä tulee ohjaamaan koko lukio-opiskelua. Kyseessä on ”pisteytystyökalu”, joka sanelee sen, mitä ylioppilaskirjoituksissa kannattaa kirjoittaa päästäkseen yliopistoon.

Taulukko on älytön. Se rankkaa reaaliaineet tyystin eri asemaan, eikä hierarkialle löydy järkiperusteita. Esimerkiksi filosofia on pahnanpohjimmaisena, vaikka juuri se kehittää akateemisia ajattelutaitoja. Matematiikasta taas saa eniten pisteitä, vaikka pyrkisi lukemaan historiaa tai kirjallisuustiedettä.

Jo ennestään tiedämme, että niitä aineita opiskellaan kunnolla, jotka kirjoitetaan, muut ovat täytekursseja. Ja nyt siis kokonaiset oppiaineet sysätään alipisteytyksellä pysyvästi B-sarjaan.

En tosiaankaan soisi lukiosta tulevan valmennuskeskus lähinnä matemaattisten aineiden yo-kirjoituksiin. Ylppäreiden merkitystä tulisi ennemmin vähentää kuin korostaa, ja on kohtuutonta, että nuorten pitäisi heti lukion alussa tietää, mille alalle pyrkii.

Liike-elämäkin tarvitsee laaja-alaisia ja tasapainoisia ihmisiä, ei putkinäköisiä painekammiossa stressattuja broilereita.