Ymmärrystä vailla

Metro, 20.10.2008

Näin vaalien kynnyksellä vasitenkin olisi kiva tietää, mitä päättäjämme noin ihan oikeasti ovat mistäkin sanoneet. Lehtiä lukemalla ei viisastu, kas kun toimittaja pääsee väliin, viesti ketterästi kiepsahtaa vaikka päinvastaiseksi eikä tule hikikään.

Ainakin omat kokemukseni ovat lähinnä surkuhupaisat, vaikken onneksi mikään päättäjäkandidaatti olekaan.

Jo pitemmän aikaa olen seuraillut, ymmärtävätkö kommentaattorit sanan vapaaehtoinen.

Useissa kirjoituksissa ja haastatteluissa olen nimittäin todennut, että varusmiehiä koulutetaan Suomessa liikaa, ja yleisestä asevelvollisuudesta tulisi luopua niin armeijan todellisten tarpeiden, kansantalouden kuin kansalaisten yhdenvertaisuudenkin vuoksi. Asepalvelus pitäisi säätää vapaaehtoiseksi sekä miehille että naisille.

Katsotaanpa tulokset. Naistenlehti ja iltapäivälehden kolumnisti joutuivat vapaaehtoinen-sanan kanssa niin ulalle, että veikkasivat sen tarkoittavan samaa kuin pakollinen. Lehtien logiikalla asevelvollisuuden vastustaja siis on asevelvollisuuden kannattaja, joka vieläpä ilkeästi laajentaisi pakollisen palveluksen myös naisia koskevaksi.

Hyvin eivät selvinneet akateemisten piirien Yhteiskuntapolitiikka-lehti tai Suomen Kuvalehtikään. Ensimmäisen mukaan vapaaehtoisen palveluksen kannattaja on määräämässä naisia armeijaan, jälkimmäisen toimittaja arveli vapaaehtoisuuden tarkoittavan, piristävää kyllä, kieltoa.

Yhtä tolkutonta on ollut meno monissa muissakin aviiseissa.

Osuipa silmiin toisenkinlainen juttu. Siinä kerrottiin, että Sanomien toimittajakoulusta valmistui hiljattain parikymmentä journalistia. Kouluun oli pyrkinyt yli tuhat. Vastaisuudessa valiojoukon koulutuksessa kannattaisi hämärien viestintäteorioiden sijaan paneutua ihan käytännön harjoituksiin. Ehdotus tehtäväksi: ”Suomalaisuuden liitto haluaa muuttaa koulujen pakkoruotsin vapaaehtoiseksi. Tämä tarkoittaa, että liiton mukaan
a) pakollista ruotsinopetusta on lisättävä
b) nykytilanne on hyvä
c) pakkoruotsista pitää luopua.”

Ja sitä rataa.

Uuslukutaidottomuus on pelottavaa. Viis yhdestä Kotrosta ja asevelvollisuudesta. Esimerkki hirvittää, koska se vie tykkänään uskon järkevän keskustelun mahdollisuuteen. Jos sana ”vapaaehtoinen” menee yli ymmärryksen, ei julkisessa sanassa käytävältä debatilta voi odottaa yhtään mitään.