Metro, 25.8.2008

Keppana keskellämme

Helsingin Sanomien yleisönosastossa valiteltiin kesällä kolmosoluen epäseurallista ja lamaannuttavaa vaikutusta. "Alkuillan henkevät keskustelut puuroutuvat loppuillasta, kun liian monen oluttuopin jälkeen ajatus ei juokse. Yksinkertaistenkin lauseiden suullinen tuottaminen muodostuu ylivoimaiseksi ponnistukseksi", kirjoittaja manasi keskarin turruttamia terassitunnelmia. Lääkkeeksi hän ehdotti kakkosoluen tuomista markkinoille. Tukea tulee korkealta: viime viikolla keskarin laimentamista esitti valtiosihteeri Velipekka Nummikoski (kok).

Olen tehnyt keskioluesta samat havainnot kuin kirjoittaja, kukapa ei olisi, mutta eipä tilanne kyllä kakkoskaljalla korjaantuisi. Ruotsalaismallinen laimea kansanolut on sen sortin pöhnälitku, että se vain jouduttaisi aivokuolemaa. Ihmislajilla ajatus yleensä juoksee sekä selvin päin että nosteisessa humalassa, mutta tympeä kaljahorros tappaa niin aivotoiminnan kuin seuraelämänkin.

Aloittelevana keski-ikäisenä kalkkiksena ihmettelen varsinkin nuorison mieltymystä keskiolueen. Omasta nuoruudestani muistan, että jos emme ehtineet Alkoon tai löytäneet hakijaa tai muusta syystä jäivät unkarilaiset valkoviinit saamatta, vasta paremman puutteessa turvauduimme keppanaan, jota sitten pitkin hampain yritettiin kiskoa nousuhumalaksi asti.

Toivottua mielennousua siitä harvoin irtosi.

Opiskeluaikoina keskari tärveli ainakin Uuden ylioppilastalon perinteikkäät tenttibileet. Vielä 1980-luvun lopulla juhliin kannettiin viinejä, joiden voimalla käytiin pirteitä keskusteluja pikkutunneille asti. Joskus 90-luvulla kekkereihin alettiin viinin sijasta rahdata trendikkääksi miellettyä keppanaa.

Pullovuoret eivät mahtuneet pieniin kylmätiloihin, ja niinpä tyypilliseksi juhlajuomaksi vakiintui huoneenlämpöinen pussikalja, pullon suusta nautittuna. Aiemmin vireistä väittelyistä ja vilkkaasta parinmuodostuksesta tunnetut juhlat näivettyivät keskikaljahaukotteluksi. Kuluipa monen peliajasta sitä paitsi kolmannes vessajonoissa.

Keskikaljatihnuttelu myös kavalasti arkistaa alkoholin. Onko ankeampaa näkyä kuin bissepöhnässä iltauutisten äärellä nuokkuva perheeniskä?

Tylsämielisen keskiolutmöllöttelyn ja kakkoskaljan lanseeraamisen sijaan ehdotankin, että aletaan taas suosia viiniä ja nelosolutta. Juhlajuomaksi ei keppanasta ole, ja arkea taas taitaa olla fiksuinta viettää ihan selvin päin.

Arno Kotro