Metro, 4.7.2005

Rauhaa rajalle

Kiitos, hyvät Metron lukijat: armeijan juhlatunnelmien kirvoittama kolumnini poiki mukavasti palautetta. Kritisoin siinä muun muassa median tapaa uutisoida sotien uhreista. Mediapuheessa ja historiankirjoituksessa sodissa "kaatuu sotilaita" mutta "surmataan viattomia siviilejä", vaikka sotilaat ovat usein rintamalle vasten tahtoaan pakotettuja asevelvollisia nuoria miehiä ja yhtä syyttömiä sotaan kuin siviilitkin.

Monen palautetta kirjoittaneen mielestä tässä kuitenkin on ero: vihollisen sotilaat pitää sodan päämäärän saavuttamiseksi eliminoida, ja heillä sentään on mahdollisuus puolustautua, siviileillä ei.

Sodissa kuitenkin tapetaan sotilaita silloinkin, kun tähän ei ole sotilaallisesti mitään perustetta, ja usein mahdollisuudet puolustautua esimerkiksi ylivoimaista suurvaltaa vastaan ovat vain teoreettiset. Väitän yhä, että asevelvollisuusarmeijan sotilas on sotaan syytön siviili, jolle on pakotettu sotilasmantteli niskaan, eikä hänen oikeutensa elämään ole missään järkevässä eettisessä katsannossa vähäisempi kuin muidenkaan.

"Sotia on aina ollut ja aina tulee olemaan" ja "ihminen on itsekäs ja sotaisa eläin", väitetään. Eikö yhtä hyvin voisi korostaa, että rauhan aikaa on aina ollut ja on vastaisuudessakin? Sotia väistämättöminä pitävät näkevät historian sotahistoriana, mutta sen voi nähdä myös rauhanomaisen yhteiselon historiana. Ihmiskunta tuskin olisi selvinnyt ilman kykyä yhteistoimintaan ja sopuisaan rinnakkaiseloon. Ihminen on geneettisenä lajina ollut sama jo kymmenet tuhannet vuodet, mutta kun katsoo tänä aikana eri kulttuureissa ilmennyttä ihmisolemusten kirjoa, näkee että kulloinenkin kulttuuri ja ilmapiiri kätilöivät erilaiset piirteet ihmisestä esiin, eikä mitään varsinaista ihmisen perusluonnetta ole.

Väitetty itsekkyyskin voisi olla kauskantoisen pasifismin itu, jos nuoret miehet toden teolla valveutuisivat siihen epäoikeudenmukaisuuteen, että juuri heidät työnnetään eturintamien helvettiin milloin minkäkin hulluuden vuoksi. Edes rauhan aikana asevelvollisuuslaki ei kestä päivänvaloa, tasa-arvo- ja ihmisoikeusnäkökulmasta ainakaan. "Fintelligensin Henrik Rosenberg on tuomittu 195 päivän ehdottomaan vankeuteen asevelvollisuudesta kieltäytymisestä", kertoi Metro perjantaina.

Muutamassa palautteessa puolustettiin yleistä ja mahdollisimman laajasti miesikäluokan rekrytoivaa asevelvollisuutta, koska muuten armeija voisi vaarallisesti joutua pelkästään sinne varta vasten hinkuvien käsiin. Eikö vaarallisempaa ole se, että kokonaiset miesikäluokat pyritään useimmissa maissa kasvattamaan kasarmeilla "nuorukaisen kuolla kuuluu" -ilmapiirissä siihen ajatukseen, että eturistiriitojen ratkaiseminen aseellisesti on täysin luonnollista ja väistämätöntäkin?

Ja sitten se pakollinen: mitä siitä olisi tullut, jos talvisodan syttyessä suomalaiset olisivat heittäytyneet pasifisteiksi ja kieltäytyneet puolustautumasta asein?

Historialliset jossittelut eivät yleensä ole hedelmällisiä, mutta menköön nyt. Jossittelut tuppaavat jäämään puolitiehen rajatessaan pasifismin vain Suomea koskevaksi. Nostetaan panoksia ja jossitellaan saman tien kunnolla: sopii kysyä, mitä olisi tapahtunut, jos myös neuvostoliittolaiset sotilaat olisivat valveutuneet militarismin mielettömyyteen ja kieltäytyneet lähtemästä järjettömälle valloitusretkelle?

Arno Kotro