Anna, 17/2008

Missä mies?

Sain hiljattain Soneralta kirjeen, ilmeisesti koska olen mies. Soittoäänien ja etupakettien sijaan se valisti meneillään olevista "tosipeleistä". Ei pidä jäädä paitsi ratkaisuotteluista. "Onko siinä mies, joka tietää liigaa?"

Ei tässä ole. Ensin en edes ymmärtänyt, mistä lajista on kysymys (jääkiekosta). En seuraa pelejä ja urheilusivujen yli hyppään aina. Olen mieluummin samassa huoneessa säkkipillinsoittoa treenaavan skotin kuin formulaujellusta suoltavan telkkarin kanssa.

Penkkiurheilun kammoaminen lienee harvinaista miesten keskuudessa, ja taidan muutenkin kantaa melkoista epämieheyden taakkaa.

En esimerkiksi koskaan ole pitänyt keskioluesta, äijäkulttuurin elämännesteestä. Keppana maistuu tympeältä, ja miksi juoda itsensä kurakaljalla alavireiseen pöhnään, kun tarjolla on yleensä ollut mielen vireäksi viettelevää viiniä? Viini tuo toki omat ongelmansa. Kun joskus tilasin kesähelteillä valkoviinin ja siiderin sekoitusta, alkoivat itähelsinkiläisessä baarissa epäillä homoksi.

Telkkarin mieskanavien, Jimin ja muiden, machoilevat ja meluisat ohjelmat tulta syöksevine monsteriautoineen ja muut "mies ja hirveät härvelit" -formaatit aiheuttavat hengenahdistusta.

Syntilista pitenee. Opiskelemani alat ovat aina olleet naisvaltaisia. Aloittaessani sosiaalipolitiikan opintoja olin ryhmän ainoa mies, ja naisvoittoisuus jatkui psykologiassa ja kasvatustieteessä. Onko minulla naisaivot? Luultavasti, sillä erilaisissa kokeile, ajatteletko kuin mies vai nainen - testeissä kärähdän jo kysymyksissä, joissa tiedustellaan, miten parkkeeraan auton. Minä kun en parkkeeraa autoa mitenkään.

Ja vielä pahenee. En ole käynyt sen enempää armeijaa kuin siviilipalvelustakaan. Hassua kyllä, jälkimmäisen laistamisesta tulee enemmän miesmiinusta. Armeijaanhan pääsevät naisetkin, mutta sivariin voivat hakea vain miehet. Siviilipalvelus on viimeinen miehinen linnake, sivarit ilmeisiä tosimiehiä. (Suosittelen silti nuorisolle niin armeijan kuin sivarinkin boikotointia. Se vauhdittaisi museaalisen asevelvollisuuden lakkauttamista ja ammattiarmeijan perustamista.)

Pahalta näyttää. Missä luuraa Sisäinen Mies?

Miehet kannattavat naisia useammin ydinvoimaa ja Suomen liittymistä Natoon. Jeps, tunnustan äijäasenteita! Vaihtoehdoksi ydinvoimalle ei ole riittävästi luomuenergiaa saatavilla, ja uskottava puolustus edellyttää pieneltä maalta liittoutumista, ei voi mitään. Muutama miespiste.

Olen kieroutuneen kiinnostunut sotahistoriasta. Kuinka moni nainen lukee kirjan toisensa perään Saksan itärintamasta? Miespisteitä. Ja saako lisää siitä, että karttaa astrologiakeskusteluita kuin ruttoa?

Tilanne paranee, mutta lisätukea tarvitaan: Inhoan shoppailua. Minusta on mukava maata sohvalla. Pilatekseen tai vesijumppaan minua eivät saisi villihevosetkaan. Pidän pihveistä. En syö terveellisesti. Äijää! En sitä paitsi koskaan tanssi – ja tästä koituu joskus laajempaakin hyötyä. Kieltäytyessäni Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta säästin miljoona suomalaista myötähäpeäkouristuksilta.

Vähän helpotti, mutta yhtä kaikki: olemme jokainen niin kirjava kudelma erilaisia miehisiksi ja naisellisiksi miellettyjä piirteitä, että on vain nuijaa puhua perusmiehestä ja -naisesta. Toisaalta käsite tyypillinen suomalainen keski-ikäinen mies on värittynyt sen verran synkäksi, että siitä on miehille jo arvaamatonta hyötyä. Me yksittäiset miehet saamme helppoa ja ansiotonta arvonnousua, kun niin vähällä voi erottua edukseen myyttisestä tunneköyhästä, puhumattomasta ja putkiaivoisesta turjakkeesta.

Joskus pohdimme oppitunneilla tavallisuuden käsitettä, ja pyysin opiskelijoita miettimään itsekseen nimeltä jonkun tavallisen ihmisen. Kukaan ei keksinyt ainuttakaan. Tavallinen ja tyypillinen ovat samanlaisia tilastokummajaisia kuin sataprosenttinen alkoholi, jota taulukoiden mukaan valuu kurkusta kymmenen litraa vuodessa per suomalainen, vaikka oikeasti sitä ei juo kukaan. Ja pitää muistaa, että tyypillisessä perheessä on 1,7 lasta.

Arno Kotro